Olen uudelleen tosi rakastunut

Muistan vielä erittäin kirkkaasti nuoruuteni, jolloin Dingo ja Eppu Normaali, sekä Bon Jovi räiskyivät Walkmanieni kautta korvakäytäviini ei-niin-kirkkaasti – ja käytännössä se olikin ainoa kokemukseni kuulokkeiden käytöstä tähän päivään, tarkemmin sanottuna tähän viikkoon mennessä.
Tai voitaisiinko puhua niistä Walkmanien ”kuulokkeista” jonkinlaisina piuhoina, jotka korvakäytäviin ohjautuivat, ja tuntui kuin pienestä, tupakka-askin kokoisesta laitteesta lähtenyt ääni olisi mennyt jonnekin täysin muualle kuin ne piuhat menivät.
Mutta mitäpä siitä, Walkmanit olivat silloin kaikilla, joten tietenkin minullakin piti ne olla – tykkäsipä niistä sitten tai ei, niitä vaan käytettiin.
Musiikki, mitä niistä kukainenkin kuunteli, oli täysin toissijaista, kuten myös se äänenlaatukin – ne Walkmanin kuulokkeet päässä kaupungilla oli se juttu.
Just SE in-juttu.

Ehkäpä siitä syystä tuo nuoruuden innokkuudella alkanut oma intohimoinen suhteeni kuulokkeiden kautta kuunneltuun musiikkiin jäikin sitten hyvin lyhyeksi suhteeksi, sitä voisi hyvin verrata yhden viikonlopun mittaiseen teinisuhteeseen vastakkaisen sukupuolen kanssa – se oli täynnä odotuksia, sähellystä ja lopulta vain pettymyksiä, sekä katkera loppu häämötti jo heti parin päivän päästä.
Moni teistä varmaan tietää aika tarkalleen, mitä tarkoitan.

Hyvin kiireisenä myyntimiehenä touhutessani nuorena aikuisena – se kiire kun tuolloin oli itse itselleni luoma sekasorto, joka johtui siitä, kun tein asioita ensin puolihuolimattomasti ja jouduin niihin sitten jälkikäteen käyttämään kaksinverroin aikaa, saadaakseni ne lupaamani asiat hoidetuksi.
Näinhän se yleensä menee, kiireisellä nuorella myyntimiehellä.
No, mennäänpä taas itse asiaan, siis kuulokkeisiin.
Silloiseen kiireeseeni heijastui myös se, että musaa kuuntelin sitten vain autossa ja kotona, niin kiire kun tuntui olevan ihan koko ajan, niin eihän niitä kuulokkeita ehtinyt korviin sijoitella – toki se Walkman-buumi oli jo mennyt, eikä se ollut enää SE in-juttukaan.
Se taisi olla se todellinen syy.

Tämä oli siis se tämän omakohtaisen tarinani ”ennen kuulokkeita” osuus, sillä tasan viikko sitten suhteeni kuulokkeisiin muuttui, voisin sanoa aika mahtipontisestikin, eli lopullisesti muuttui.

Ei, en löytänyt ullakolta vanhoja Walkamanejani, ja nyt fiilistelisin niistä uudelleen sitä nuoruuteni 80-luvun hittimusaa – vaan sain hyvältä kaveriltani Hexulta vahvan suosituksen kokeilla JoyActorin SoundMate-kuulokkeita lukeakseni äänikirjoja, kun hän tietää minut hyvin intohimoiseksi lukuharrastuksen vaalijaksi.
Siis nykyajan kuulokkeita.
Ja voinkin nyt sanoa, että tämä mennyt viikko on sujunut kuin siivillä, vapaa-aikanani kun olen lentänyt täysin uuteen äänimaailmaan, uusien kuulokkeideni kanssa.
Kiitokset kuuluvat siis Hexulle tästä hyvästä vinkistä.
JoyActor SoundMate forever!

Olen siis löytänyt täysin uuden äänimaailman – vaikka minulla ihan hyvät laitteet ovat sekä kotona, että autossani – niin niitä ei vain voi edes verrata hyvien kuulokkeiden tuomaan ääninautintoon, joiden kautta hyvä musa, tai hyvä kirja kuunneltuna täyttää korvakäytäni kautta upeasti pääni sisällä lliikkuvat äänihermot.
Fiilis on ihan uskomaton.
Olen uudelleen rakastunut, siis 30 vuoden jälkeen – anteeksi vaimoni, sinua olen rakastanut koko ajan ja rakastun yhä joka päivä uudelleen – mutta siis uusiin kuulokkeisiini.
Ja näitä kuulokkeita ei voi mitenkään verrata niihin Walkmanien ”piuhoihin” – kaikella kunniotuksella niitä kohtaan, onhan siitä toki jo aikaakin.

Olen kuunnellut nyt viikon aikana jo melkein kolme uutta Stephen Kingin kirjaa, rauhoittuakseni päivän kiireistä ennen nukkumaan menoa ja vaikka uniaikani onkin nyt hieman lyhentynyt – en vain malttaisi lopettaa kuunteluani oikeastaan ollenkaan – tunnen itseni silti entistä virkeämmäksi.

Lisäksi Spotify-kuunteluni on mennyt ihan eri levelille, aiempaan verrattuna, kun olen käyttänyt kuulokkeita ulkoilulenkkieni aikana, ja nuo 80-luvun dingot, eput ja jovitkin ovat saaneet kyytiä kuulokkeissani ihan eri tapaan verrattuna siihen 30 vuoden takaiseen aikaan.
Olen toki löytänyt myös tämän päivän musiikkiakin Spotifyista, mutta oman soittolistani kärkeen niillä on vielä melkoisesti kirittävää.

Mielessäni ei ollut edes käynyt, kuinka hyvn kuulokkeet voisivat lämmittää korviani tällä viimaisella pakkaskaudella, joka Helsingissä tällä hetkellä on jo vallinnut mielestäni hieman liiankin pitkään, vaikka lumen tuoma valoisuus toki on kiva asia.
Sekä kuinka hyvin nämä uudet kuulokkeet istuvatkaan päähäni, myös juoksunlenkkienkin aikana.
Ja soundi, joka niistä tulee, ahh – miten se voikaan olla niin hieno ja täyteläinen, syvine bassorytmeineen kaikkineen.

Ja minusta myös tuntuu, että olen nyt takaisin trendien harjalla, kun en todellakaan ole ainoa, joka kuulokkeet päässä ulkoilee, tai kuten liikemiehet ne päässään kiiruhtavat pitkin Aleksanterinkatua.
Tunnen itseni uudelleen nuoreksi.
Minulta myös vahva suositus ”elämään kuulokkeiden kanssa”.
Siis juuri nykypäivänä.

Nimim. Tyytyväinen keski-ikäinen kuulokemies

P.S.
Isot kiitokset kuuluvat siis hyvälle kaverilleni Hexulle.
Ja BookBeatille.
Sekä eritoten JoyActorille – kuulokkeenne ovat erinomaiset, ja kuten nuorena tapanani oli usein sanoa tykkäämistäni asioista, voin sen nyt sanoa ihan aidosti:
”JoyActor SoundMate forever!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *